Eilen illalla kakkosen kuuluttajatäti kertoi ilouutisen: Ihana Elisa uusitaan alusta asti 28.5. lähtien. Ilmeisesti tarpeeksi moni joka missasi sarjan alkujaksot on antanut katsojapalautetta. Illan jaksossa kävi ilmi, että lakattuaan olemasta siveä ja ryhdyttyään aikuisten väliseen suhteeseen kreivin kanssa, on suhde nyt ajautumassa kriisiin. Elisa kokee, että kreivi häpeää häntä koska ei voi osoittaa tunteitaan muiden ihmisten edessä (lue aatelisten edessä, palvelijoiden nähden kyllä voi pussata).
Loppuillan, puoleenyöhön, luin pitkästä aikaa neuleblogeja. Hommaan addiktoituu niin ettei voi mennä nukkumaan vaikka aamulla pitäisi nousta ennen seitsemää (kuin tyhmyri ainakin olin sopinut uraohjauksen kahdeksaksi aamulla). Olen myös neulonut pitkästä aikaa. Helmikuussa aloittamani sukkapari edistyi ensin nopeasti, kun sain ensimmäisen sukan valmiiksi muutamassa päivässä ja aloitin toisen sukan vartta. Sitten sukka onkin ollut kesken pari kuukautta, mitä nyt vähän välillä olen sitä neulonut.
Toissailtana aloin kutoa kevätpipoa herneenvihreästä seitsemänveljestä-villalangasta. 4 mm pyöröpuikot, 120 silmukkaa, 8 kerrosta 2 oikein, 2 nurin joustinneuletta ja sen jälkeen helmineuletta. Aion tehdä piposta kulmikkaan, eli ei kavennuksia ja lopuksi silmukat yhteen niin, että piposta tulee litteänä suorakaiteen muotoinen. Eilen illalla aloitin samasta langasta (toinen kerä) kevätkaulaliinan. 4 mm puikot, 40 silmukkaa, helmineuletta. Jatkan kunnes pituus tyydyttää. Nyt on sitten kolme neuletta kesken samaan aikaan.
Tänä aamuna uraohjaaja-psykologi kertoi minulle, että näköjään tiedän mitä teen isona ja että minulla ovat suunnitelmat hyvät ja selkeät (tai jotain sinnepäin, en muista sanatarkasti). Mukava, että jonkun mielestä elämässäni on selkeyttä. Omasta mielestä asiat ovat epäselkeitä, ja elämä on täynnä rönsyjä ja keskeneräisyyttä. Mutta ainakin olen onnistunut verbalisoimaan ura- ja koulutussuunnitelmani käsitettävästi toiselle ihmiselle ja sehän on aina positiivista (selkeä ilmaisu siis, sillä epäselkeä ilmaisu aiheuttaa maailmassa paljon ongelmia ja väärinkäsityksiä).
Lyhyt yö, pitkä päivä ja alhainen verensokeri (päivän saldo: 1 banaani, 1 roiskeläppäpitsa ja 1 suklaapatukka kello 6.45-18 välisenä aikana) aiheutti sen, että kello 18-19, istuessani ystävän kanssa Metsossa kuuntelemassa runoilijan kertovan tuotannostaan, jouduin taistelemaan nukahtamista vastaan. Sitten kumma kyllä heräsin seitsemältä (melko tasan, katsoin salin kellosta). Heräämisen tunne oli selkeä. Hupaisaa kyllä, yksi esityksen teemoista oli hereilläolo. Toivoin, että olisin pysynyt paremmin hereillä, mutta edes sentään loppuajan.
Muistan runoilijan siteeranneen omaa runoaan jossa peiliin lentänyt lintu putoaa omaan syliinsä; se sai minut ajattelemaan viime kesänä keittiöön lentänyttä pikkulintua. Lintu lenteli ympäriinsä löytämättä ulospääsyä. Laitoin oven kiinni ja vedin verhon ison ikkunalasin eteen, ja avasin tuuletusikkunan, jotta lintu osaisi turvallisesti pois. Harmi kyllä, olin sittenkin jättänyt vahingossa raon ison lasin ja verhon väliin ja lintu lensi suoraan päin ikkunaa. Se pökräsi lattialle, josta nostin sen paperin avulla ikkunan reunalle (vaikka pieni lintu on hauras ja kaunis, en toisaalta halunut koskea siihen käsin loisten pelossa. Paradoksaalista). Sitten minun oli kuitenkin koskettava siihen, sillä linnun kynsi oli jäänyt jumiin ikkunalaudan rakoon ja se piti irrottaa. Jätin linnun rauhaan, ja jonkin ajan kuluttua se oli hävinnyt. Oletan sen vironneen ja lentäneen tiehensä.
En tiedä linun lajia, sillä oli mustavalkoinen yläosa ja keltainen rinta (kaupunkilaisenahan minulle on eläinkunnassa olemassa vain elukoita, ötököitä, itikoita, fisuja ja tipuja).
