Enpä ole jaksanut kirjoitella, vaikka monenlaisia elämyksiä olenkin kokenut. Kaksi kuukautta harjoittelussa mennyt, ja kyllästymisreaktio on iskenyt; ei kovin kiinnostavaa tekemistä, eikä varsinkaan kurssisisältöä koskevia hommia. No, omapa on vikani kun en valinnut harjoitteluorganisaatiota huolellisemmin.
Pari viikkoa sitten pomppasin selälläni puoli metriä ilmaan, kun hammaslääkärin pora iskeytyi hampaaseen juurihoidon aluksi ja puudutus ei toiminut. Tämä oli seurausta siitä ensiavussa käytetystä lääkepaikasta, jonka sain hampaaseeni kuukautta takaperin yhden poskihampaan murskauduttua illallisen aikana. Ensiavun aine kuulemma tekee yhdelle kymmenestä sellaisen kivan jekun, että puudutusaine ei sen jälkeen toimi. Sain uuden lääkepaikan ja tällä kertaa hammasta ei ole särkenyt (kuten särki sen kuukauden, kun odottelin juurihoitoon pääsyä). Siksi en suhtaudu huomisaamun uuteen yritykseen kauhealla kammolla. Vain lievällä hermostuneisuudella.
Tänään sain mummolta turpaan bussipysäkillä. Alkavat käydä aggressiivisiksi. Ei vaiskaan, kyseinen henkilö vain läväytti kätensä ilmaan kuskille pysähtymismerkiksi juuri kun olin kävelemässä saman bussin ovea kohti - ja sain sopivasti bussikortin reunan liikeratansa loppupäässä ihan yllättävällä voimalla naamaani. Täytyy olla varovaisempi. Viime aikojen väsymyksessä olen kyllä pelännytkin joutuvani jossakin vaiheessa liikenneonettomuuteen, mutta ihan tällaista en osannut odottaa.
