Nation of One

Stepn Chapman puhui Finnconissa Crossing over borders -paneelissa kirjoittamisesta informaatioräjähdyksen aikakautena. Chapmanin mukaan aikana, jolloin on elossa enemmän ihmisiä kuin koskaan historian aikana on kuollut, ja jokainen tuottamamme teksti hukkuu informaation mereen (vapaa käännös muistin varassa, puheenvuoron kuulin viime sunnuntaina ja nyt on jo keskiviikko), voi olla vaikea vakuuttaa itsensä oman kirjoittamisensa mielekkyydestä. Mitä väliä sillä on? Ainoa keino jolla voimme motivoida itsemme kirjoittamaan on unohtaa kyyninen todellisuus ja - nyt minun on jo vaikea muistaa täsmällisiä sanoja, mutta yritän, koska sillä oli minulle merkitystä - uskoa idealistisesti/naiivisti? siihen, että oma teksti on ainoa (tai jotain) ja että sillä on suuri merkitys maailmassa (toisin sanottuna vain sulkea silmänsä todellisuudelta, mutta positiivisemmassa merkityksessä).

Tämä jäi mieleeni useaksi päiväksi luultavasti juuri siksi, että omassa bloggaamisessani on ollut motivaatio-ongelmia. Luen blogosfääristä jatkuvasti hienoja ja fiksuja kirjoituksia, kun itse raportoin aika pienistä aisoista melko tylsästi. Haluan silti kirjoittaa ja olen tarpeeksi ekstrovertti että teen sen julkisesti (vaikkakin nimimerkillä) netissä.

No niin. Takaisin arkipäivään. Asunnossani on nykyisin hiljaista ja pimeää öisin, ja jostain syystä kämppikseni on jopa alkanut uudestaan moikata minulle. Joitakin kuukausia täällä oli jokseenkin hyytävä ilmapiiri. Olen stressannut juttujen ideoinnista harjoittelupaikan lehteen (muuten pidän juttujen teosta, mutta huono ideointikyky teki minusta huonon toimittajan alunperinkin, tai jos ei huonon niin ainakin hyvin stressaantuneen).

Finncon 2006 on ohi, minä viihdyin siellä hyvin ajoittaisesta hapenpuutteesta huolimatta (vesipisteet olivat neronleimaus) ja Tampereella katsellaan kovasti jo vuoteen 2008 päin. Kyllä se siitä, varsinkin kun saamme meile luvatun kansion. Institutionaalinen muisti, tapahtuman historia ja hyviksi todetut käytännöt ja niin poispäin.

Niin, ja otsikko viittaa tuohon Chapmanin puheenvuoroon. Assosiaatioketju (melko lyhyt sellainen) johdatti minut ajattelemaan Kurt Vonnegutin teosta Äiti Yö, jossa mainittiin Das Reich der zwei (ja nyt joku saa vapaasti korjata, jos muistan väärin joko saksan kielen artikkelit tai jos se oli jokin toinen Vonnegutin teos). Kyseisellä kirjalla ei ollut mitään tekemistä Chapmanin, Finnconin tai scifin kanssa ja tämä kaikki oli silkkaa oman mieleni liikettä.

Korjattu ekalta riviltä sana "-conissa" sanaksi "-paneelissa" ti 29.8.2006.

Nukuttaa

Tavattomasti nukuttaa. Olen muuten taipuvainen sopeutumaan kuudelta ylös, kymmeneltä nukkumaan -päivärytmiin, mutta kämppikseni viettää edelleen yöelämää. Illalla kymmeneltä hän aloitti ruoanlaiton (no, mikrolla, mutta kuitenkin) eikä laittanut keittiön ovea kiinni. Yöllä heräsin kello 3.44 siihen, että keittiössä tiskattiin tai jotain. Koska valot olivat päällä, en saanut kunnolla unta loppuyöstä. Soitin tänään isännöitsijälle ja keskustelin toimenpiteistä. Kämppiksen kanssa pitää ensin puhua, mutta aion kirjoittaa kirjeen, koska emme ole puheväleissä.

Maailma näyttää nyt hieman kummalta. Sain iltapäivällä uudet silmälasit, ja kaarevuudet ja kulmat ovat muuttuneet. Päänsäryn mahdollisuudesta varoitettiin. Samoin kuumasta vedestä, saippuasta ja uuninluukuista, jotka pilaavat linssien pinnoitteet. Yritän olla varovaisempi tällä kertaa.

Olen käynyt Hämeenlinnassa nyt kolmen päivän ajan, ja paikka on mukava, ihmiset ystävällisiä ja työtehtävät tähän mennessä kevyitä. Kaikki vielä vähän palailevat kesälomilta.

Eilen grillimafiassa keskusteltiin Finncon 2008:sta. Jouduin kuitenkin lähtemään hyvin aikaisin - kotiin nukkumaan. Minkä kämppikseni sitten teki vaikeaksi. Olen turhautunut.

Yhä kuuma

On ollut liian kuuma päivityksiin. Niin on nytkin, joten älkää odottako korkeakirjallisuutta.

Harjoitustyö tuli tehtyä ja pullautettua nettiin. Kolmen kuukauden harjoittelujakso alkaa huomenna, joten tästä lähtien kuuden jälkeen ylös ja neljä tuntia matkustusta päivässä palkattomaan työhön! Kunpa vain kämppikseni ei kukkuisi ylhäällä kaiken yötä. Olisi helpompi päästä ajoissa nukkumaan. Voi miksi, miksi en pääse täältä helvetinkolosta (=TOASin solusta) ihmisten asuntoon?

Matkoille riittää kyllä tekemistä, minulla on noin tuhat lukematonta kirjaa hyllyssä ja kolme keskeneräistä käsityötä (kaikki puseroita) ja lisäksi aion alkaa virkata kännykkäkoteloa.

Niin ja ilmeisesti Finncon 2008 järjestetään Tampereella. Pikkuruisen painostuksen tuloksena. Oli se jo aikakin.