Ja taas...

Vatsatauti on tyhmä ja ikävä asia. Tehtävät tekemättä, pari kiloa tippuneena (mutta kyllä ne vielä takaisin tulevat), ei-levänneenä huomenna koulutukseen (koska olen jo liian terve, eikä huvita jonottaa lääkärintodistusta, ja siellä on jotain tärkeätä huomenna). En ole edes harjoitellut kuvankäsittelyä niin kuin piti.

Viikko vierähti

Viime lauantaina tapasin vanhoja opiskelukavereita. Tampereella asuvat näin viimeksikin silloin, kun Hesassa asuva kävi käymässä. Aina silloin ajattelee, että pitäisi pitää enemmän yhteyttä ihan muutenkin.

Sunnuntaina oli hyvä syy opetella käyttämään kuvankäsittely- ja cd:npoltto-ohjelmia, kun kaverilla oli tarvetta. Sain hyvää harjoitusta enkä joutunut soittamaan kovin montaa puhelua henkilökohtaiselle atk-neuvojalleni.

Maanantaina innostuin ostamaan koulutarvikkeita krääsäkaupasta- ihanat keltaiset kansiot ja vihreät pikkutavaralaatikot! Ihan kuin koulu alkaisi (ja tavallaan niin onkin) ja olisi kevät samalla (niin kuin oikeastaan onkin). Ja pääsiäinen tulee myös. Mämmi on hyvää (ja nyt on hiukan myöhä).

Tiistaina jaksoin Spektreen, keskiviikkona jaksoin ranskantunnille. En edes muista mitä tein torstaina, mutta meillä oli etäpäivä enkä ainakaan tehnyt mitä olin suunnitellut (lukea kurssimateriaaleja ja tehdä etätehtäväni valmiiksi).

Tänään isävanhempani toi tietsikkakamaa ja kävimme kaupungilla. Viikon verran myöhässä ollut etätehtävä tuli tehtyä, koska oli ultimate deadline. Sen jälkeen olenkin viettänyt koneella tuntikausia käyden läpi kurssimateriaalia. Sitä on kovin paljon, lukisiko koko viikonlopun? Olen jäljessä.

Verinen silmämuna

Nyt se sitten tapahtui. Muutama vuoden takainen värikalvon tulehdus uusiutui, tosin eri silmässä. Tiistaina hanget tuntuivat hohtavat ihan pikkuisen liian kovalla valolla, keskiviikkona silmä oli vähän arka ja torstaina tajusin, ettei tämä nyt mene tästä ohi jos vain odottaa. Akuuttiaikoja sai vasta perjantaiaamusta, tosin sitten pääsinkin pian tapaamaan omalääkärini ensimmäistä kertaa. Leppoisa kaveri. Lääkitys on aloitettu, mutta silmä aristaa edelleen.

Olin jättänyt loppuviikkoon pari isompaa tehtävää jotka piti palauttaa tänään. Sain ne tehtyä, mutta päivän etätehtävän jätin lauantaille koska silmä väsyi. Voihan räkä. Yritän olla tekemättä koulutustöitä vapaa-ajalla, ja viikonloppu on ehdottomasti vapaa-aikaa.

Lisäksi tietokoneohjelmat taistelevat keskenään koneellani, enkä saa avattua verkko-oppimisympäristön PowerPoint-tiedostoja. Materiaalit ja tehtävänannot ovat juuri niitä tiedostoja. Ei hyvä.

Sain tänään uuden polkupyöräni, joka on hieno. Nyt mietin kumman myyn, vanhan vai uuden pyörän; uudesta saisin paljon enemmän rahaa, mutta se on niin hieno että tahtoisin kyllä ajaa sillä ihan itse... Elämä on täynnä vaikeita valintoja.

Polkupyörä

Elämä on jännittävää. Keskiviikosta lähtien olen oppinut paljon uutta kivaa tietokoneohjelmista ja vielä yhdeksän kuukautta lisää on edessä. Olen edelleen aika innostunut koulutuksesta, vaikka tänä aamuna olikin kamala maanantaifiilis. Retkotin tuolissani kuuntelemassa luentoa verkkoelementeistä ja ajattelin voi ei, väsyttää! Tämä taisi kuitenkin johtua silkasta kofeiininpuuttesta. En ehtinyt juoda aamuteetä kotona, ja kun pääsin opistolle, joku oli anastanut ison keltaisen teemukini jonka vein sinne perjantaina (okei, lainannut, koska luuli sitä vapaasti käytettäväksi) eikä muutenkaan ollut enää aikaa alkaa hauduttaa teetä. Sain teetä vasta kymmenen jälkeen, ja olin herännyt jo puoli seitsemältä (mutta nousin kylläkin vasta kellon soidessa seitsemältä).

Viikonloppuna oli scifiseurojen yhteistyökokous ja Spektren vuosijuhla. Osallistuin vain juhlaan. Lauloimme neljä filk-kappaletta ja saimme hyvän vastaanoton. Yleisö nauroi muutaman kerran ja taputtikin. Saunassa oli noin 130 astetta ja avannossa muutama aste. Kävin ensimmäisen kerran elämässäni kastautumassa avannossa. Sitten kävin toisenkin kerran. En käynyt kolmatta kertaa, ja laitan tämän väärän välinevalinnan piikkiin. Villasukat olisi pitänyt olla, ei keinokuituisia fleecesukkia, jotka imivät kylmää vettä niin että jalkoihin koski koko pitkän matkan portaita ylös ja polkua pitkin saunaan sisälle kunnes sain sukat potkittua pois. Oli kuitenkin liikaa jäätä, että olisin halunnut mennä avantoon paljain jaloin.

Perjantaina saan uuden polkupyöräni. Koulutuksessa on etäpäivä, joten sovin aamupäivästä. Ehkä saan sen jälkeen vielä tehtyä tehtäviäkin, koska päivä on silloin vielä alullaan. Toivottavasti pyörä on kivan värinen.

Viisi omituista tapaani

Tämä paljon blogeja kiertänyt meemi tuotti minulle jonkin verran päänvaivaa, mutta nyt olen keksinyt viisi outoa tapaa. En haasta viittä seuraavaa, koska en tunne täällä niin paljon ihmisiä ja suurin osa lienee jo vastannut tähän.

1. Nielen purkan. En tiedä, mitä kaameuksia tapahtuu, jos nielee purkan, mutta kaikki ovat yleensä tarkkoja siitä, että purkka menee roskikseen. Yksi kuulemani urbaanilegenda jonka mukaan purkat kerääntyvät umpisuolenlisäkkeeseen ei voi tapahtua minulle, koska se on jo poistettu. Lisäke siis.

2. Kaappien ovien on oltava kiinni. Samoin lipastojen laatikot, huoneiden ovet nukkuessa ja niin edelleen.

3. Pyykin lajittelu. Lajittelen hyvin tarkasti mustat, valkoiset, vaaleat värilliset ja tummat värilliset, punaiset, vihreät ja keltaiset erikseen sekä hienopyykin. Joustan sillä tavalla että esimerkiksi ruskeat ja punaiset voi pestä yhdessä, samoin mustat ja harvat siniset tekstiilini yhdessä. Muuten tulisi epäekologisen pieniä pyykkikoneellisia.

4. Luen mainospostit. Kaikki, mitä postiluukku syytää. Ainakin nopeasti läpi selaten.

5. Mörkösuoja. Tämä on oikeastaan vanhentunut, mutta lapsena (ja vielä nuorena aikuisena, jos pimeänpelko iski) ainoa keino suojautua möröiltä oli peittää peitolla kaikki kädet, jalat ja pää. Ilmaraon sai jättää. Mörkösuoja on tehokas, joten kokonaan peitossa voi nukkua rauhassa.

Siinä. Ja tänään sain tietää voittaneeni arvonnassa polkupyörän!