Asioiden hukkaaminen voi toisinaan olla hämmästyttävän hyödyllistä. Eilen kävin läpi kaikki kirjoituspöydän laatikot etsiessäni hukkunutta asiaa. Asia oli suhteellisen pieni, käytin sitä viimeksi ehkä neljä-viisi vuotta sitten, ja tässä välissä on ollut monta muuttoa. Muutoissa on hävinnyt muutama isompikin asia. Etsin peräänantamattomasti, sillä olin varma, etten ollut heittänyt asiaa pois (en koskaan heitä pois sellaista mille voi olla vielä käyttöä).
Kirjoituspöydän laatikoista joutui silmämääräisesti arvioituna parisen kiloa paperia a) turhana ja vanhentuneena paperinkeräykseen b) jollekulle mahdollisesti hyödyllisenä kierrätyshuoneeseen (lukematta jääneitä EU-esitevihkoja sun muuta) ja c) ikivanhoja tiliotteita ja maksettuja laskuja käsin silputtuna roskikseen. Rajansa arkistoimisellakin (jonakin päivänä ehkä hennon päästä eroon vuosikausia säilyttämistäni postikorteista. Kerääkö kukaan sellaisia?). Nyt seuraava muuttokuormani on hitusen kevyempi ja laatikkoni ovat paremmin järjestyksessä, joten asian hukkaamisella oli selvä hyöty.
Tänään sitten löysin sen asiankin, sellaisen repun sivutaskusta josta olin eilen jo tarkastanut toisen sivutaskun. Jälleennäkemisen riemu oli suuri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti