Talvipäivänseisaus

Vietän omaa henkilökohtaista juhlapäivääni tänään talvipäivänseisauksena. Joulusta en niinkään välitä. Tämän päivän jälkeen valo alkaa taas lisääntyä ja päivät pidentyä. Kuten tiesittekin. Mutta se on helpottava sanoa (kirjoittaa) ääneen. Olen tänään lähettänyt viimeisiä sähköisiä joulukortteja ihmisille ja lekotellut tiukasti sisällä lämpimässä. Keräsin myös tarvikkeita yhteen kasaan virkattujen kukkien tekemiseksi (lahjasuunnitelma) sekä aloitin nauhaprojektin (lopullisena tavoitteenani on opetella lautanauhan tekoa, mutta aloitan helpommista nauhoista).

Lainasin eilen kaupunginkirjastosta Anni Talaskiven kirjan Punapaula. Nauhojen ja nyörien valmistaminen. Teos on ilmestynyt vuonna 1985 ja on peruskoulujen oppikirja, mutta meille ei ainakaan opetettu mitään niitä asioita joita tuosta kirjasta löytyy (tai sitten ilmiömäinen hajamielisyyteni on saanut minut totaalisesti unohtamaan). En muista koskaan edes opetelleeni nauhojen tekemistä, yleensä käsityöt kuitenkin jotenkin palaavat mieleen menneisyydestä. Ehkäpä nauhat opetettiin sen vuoden aikana kun olin vapaaehtoisesti veistossa?

Aloin lukea kirjaa eilen. En ole vielä lopussa, mutta tänään ryhdyin kuitenkin harjoittelemaan järjestyksessä eri tekniikoita alusta lähtien. Ensimmäinen työni oli sormeilunauha; ohjetta lukiessa ajattelin että tuohan on lastenleikkiä - aloitettuani että ...kele, onpas hankalaa. Äkkiä rytmi kuitenkin löytyi. Nauhasta tuli ihan sievä, tosin lyhyt, koska en sormeillut kerältä vaan poikkasin itselleni valmiit pätkät. Sormeilua olisi voinut jatkaa pitempäänkin. Tein nauhan punaisella ja vihreällä villalangalla.

Toinen nauha oli nyörinauha kahdella värillä. Se oli tietysti aivan yksinkertainen tehdä, mutta vei aikaa, koska joka kerta kun nyöri alkoi olla tiukalla se pääsi lipsahtamaan käsistä ja löystyi. Lisäksi huomasin kiertäneeni toista väriä väärään suuntaan - niitä olisi pitänyt kääntää molempia samaan suuntaan, muuten ne eivät kierry toistensa ympärille! Nauhasta tuli lopulta aika kaunis, vaikka ehdin kirota, etten ikinä enää tee juuri sitä nauhaa. Villalankojen värit olivat punainen ja valkoinen.

Kolmas nauha kirjassa oli iskuhapsu, kirjan mukaan se on parityö mutta koska en uskonut kirjaa, sain opeteltua iskuhapsunkin teon ihan itse. Onnistuin rikkomaan touhussa vanhan muoviviivoittimen, mutta nauhasta tuli ihan kaunista vaikkakin hieman kierteistä. Tosin en keksi tähän hätään mihin tuollaista hapsuista nauhaa käyttäisin. Materiaalina käytin punaista ja valkoista villalankaa nauhaan ja vihreää villalankaa hapsuihin.

Seuraavaksi kirja etenee haarukkanyöriin johon tarvitaan nyöri- tai pitsihaarukka joita minulla ei ole, sekä tuppilonyöriin johon tarvitaan puinen lankarulla ja neljä naulaa. Nauloja on, puista lankarullaa ei. Joudun siis joko hyppäämään yli ja odottamaan, kunnes joulun jälkeen voin hankkia tarvikkeita tai sitten keskeyttämään kokonaan vähäksi aikaa. Taidan hypätä yli ja jatkaa isketyillä nyöreillä ja palmikoilla (toisaalta kaupathan taitavat olla vielä huomenna auki, mitä jos ryntäisi Koskarin käsityökauppaan... Pitäisi löytää pellavaista ompelulankaakin toiseen projektiin...).

Verkkonauhaan tarvittaisiin vielä jokin puikko- ja lautaviritys sekä ristikkonauhaan nypläystyyny ja nypylät. Nämä taidan ihan suosiolla jättää tekemättä tällä erää samoin kuin pirtanauhan jonka valmistaminen vaatii pirtan (pirran?). Lautanauhoihin tarvittavat nauhalaudat ajattelin teettää ystävällä, koska en ole sellaisia koskaan missään nähnyt myytävänä, mutta lukemieni kuvausten perusteella ne olisi melko yksinkertaista valmistaa.

Olisin laittanut tähän kuvat valmistuneista nauhoista, mutta isoksi pettymyksekseni koneeni on hukannut kokonaan kuvakortinlukulaitteeni, enkä yrityksistä huolimatta pystynyt asentamaan sitä uudestaan. Aikaisemmin ei ole ollut mitään ongelmia, miksi nyt?

Joka tapauksessa talvipäivänseisauksen juhlani jatkuu hyvän syötävän sekä Angelin kolmannen kauden jaksojen parissa. Hehkuviiniäkin on illemmalla maisteltavaksi.