Tässä viimeiset tämän vuoden luetut.
27) Kate Jacobs: Pieni lankakauppa.
Ihan kiva kertomus, suosio ei turhasta.
28) Nora Roberts: Aidot valheet.
Haksahdin Siwan alekorista löytyneeseen viihdekirjaan, ja viihdyttävähän se olikin, tosin melko tyhjänpäiväinen. Tosielämässä tapahtuu kummallisempia, vaikka juonessa käänteitä olikin.
29) Jack London: Merisusi.
Sarjassamme kotona homehtuvia lukemattomia kirjoja, nappaanpa yhden käsiini ja luen. Pidin myös, yli sata vuotta sitten kirjoitetussa seikkailuromaanissa oli jännitystä ja vaaraa teiniäkin vanhemman lukijan tarpeiksi.
30) Patricia A. McKillip: Unohdettu Ombria.
Melkeinpä vain kansikuvan houkuttamana tämän ostin. Miellyttävä yllätys; fantasiatarina, jossa ei ole yhtään örkkiä, velhoa (paria noitaa ei lasketa) eikä (muistaakseni) miekkataistelua, ja joka sijoittuu kaupunkiin! Luen McKillipin kirjoja toisenkin tulevaisuudessa.
31) Hannele Klemettilä: Ritari Siniparta. Gilles de Rais´n tarina.
Tosielämässä todella tapahtuu kummallisempia asioita kuin romaaneissa. Yksi aikansa rikkaimmista ylhäisaatelista, älykäs ja koulutettu, taisteluissa marsalkaksi kohonnut, Jeanne d'Arcin rinnalla taistellut ritari tuomittiin roviolle syytettynä paholaisen manaamisesta, alkemian harjoittamisesta ja lasten murhaamisesta. Tutkimus kertoo elämänvaiheista temaattisesti jaoteltuina.
32) Alexander McCall Smith: Naisten etsivätoimisto nro 1.
Mma Ramotswe tutkii. Uusi dekkarituttavuus. Afrikkalainen yksityisetsivä. Pidin, luen lisää.
33) Stephen King: Anteeksi, oikea numero. Painajaisia ja unikuvia 2.
Jyväskylän Finnconista 2007 talteenottamani boobkcrossing-kirja, jonka luettuani vapautin Tampereen TAKK:n opiskelijoiden löydettäväksi. Takuuvarmaa King-tyyliä.
34) J. Pekka Mäkelä: Nedut.
Odotin jotenkin enemmän scifiä tältä. Ihan hyvä kuitenkin, enemmän pidin kuitenkin Mäkelän edellisestä kirjasta Alshain.
Se siitä sitten, uutta kirjavuotta odotellessa. Hyvää uutta vuotta!
3 kommenttia:
"Kate Jackson: Pieni lankakauppa." > tarkoittanet Kate Jacobsia? Itse luin sen myöskin alkuvuodesta, enkä muuten ollut erityisen vaikuttunut (liian monta näkökulmaa, turhia hahmoja, tyhmä loppu), mutta se sai kyllä innostumaan neulomisesta... :) Olenkin neulonut jo yhden viinipullo"puseron". :)
Minäkin pidin Alshainista enemmän kuin Neduista. Mutta luulen, että lukaisen Nedut toisenkin kerran. Siinä nimittäin taitaakin olla vain yksi vika: se tarvitsee jatko-osan.
En muista mistä kirja-arvostelusta nappasin, muka joku joskus kommentoi, että Mäkelä jättää liian monta kysymystä vastaamatta. Niin jättääkin! Jatko-osan paikka, ihan ehdottomasti.
Mäkelän seuraava kirja kertonee avaruuslentelystä, JEE!
Kisu: Joo, oikeassa olet, Jacobshan se. Korjaan. Kiireessä tulee vaan kusipäisiä lapsia, tai jotain. Tyhmä loppu, mutta muuten hyvä.
Alitsa: Joo, jatko olis kiva yllätys. Enemmän neduista!
Lähetä kommentti