Isona minusta tulee cnc-koneistaja

Pitkä aika ilman päivitystä. Elämässä on tapahtunut suuria muutoksia, tai oikeammin yksi iso muutos, jonka myötä kaikki tuntuu uudelta. Olen vaihtamassa alaa johonkin ihan muuhun.

Aikaisemmin opiskelin Suomen historiaa ja tiedotusoppia, tein toimittajan töitä ja valmistuttuani hain tiedotusalan työpaikkoja. Lisäksi vietin viime vuonna yhdeksän kuukautta työvoimakoulutuksessa, jossa oli tarkoitus oppia markkinointia ja mainontaa verkossa. Se osoittautui työllistymisen kannalta turhaksi ja hyödyttömäksi. Alkoi tuntua, että olen elämässä tarpeeksi kauan pyörittänyt papereita ja tuijottanut tietokoneen ruutua.

Keväällä sain lehti-ilmoituksesta innoituksen käydä tutustumassa työvoimapulasta kärsiviin aloihin, ja päädyin opiskelemaan metallialaa. Aloitin tutustumisen metallinkäsittelyn opiskeluun kesäkuun alussa, pääsin pariksi viikoksi oikeaan metallityöpajaan harjoittelemaan ja lopulta heinäkuun puolivälissä aloitin Tampereen aikuiskoulutuskeskuksessa cnc-koneistuksen opiskelun.

Opinnoissa käydään ensin läpi manuaalikoneet, ensin sorvi, sitten hionta, poraus ja jyrsintä, hitsausjaksokin on jossakin vaiheessa. Sitten siirrytään tietokonesimulaatioiden kautta cnc-työasemalle, jossa opitaan ohjelmoimaan kone työstämään metallikappaleita.

Käsin tekemisen maailma on avautunut minulle aivan uudella tavalla. Olen vapautunut stressistä jota aina ennen tunsin opiskelusta, opinnäytetöistä, valmistumisesta, juttuideoiden keksimisestä, deadlineista, gradun valmistumisesta, ja niin edespäin. Saan oppia omaan tahtiini, ja saan nähdä työni jäljen valmistuvan saman tien kuin sitä teen. Kaikki ei toki ole helppoa, mutta kun asian oppii, sitä voi heti toteuttaa käytännössä.

Metallialan työllisyysnäkymät ovat tällä hetkellä ja ilmeisesti tulevaisuudessakin aika hyvät. Sekin on erittäin hyvä juttu.

Siinäpä se. Lisää myöhemmin.